2.5.2022

Ajankohtaista verotuksessa – EUT:lta odotettu ratkaisu rahastojen verovapaussääntelystä

Tällä kertaa käymme ajankohtaiskatsauksessa läpi muun muassa

Lisäksi käymme läpi hiljattain julkaistua muuta oikeuskäytäntöä, jonka aiheina ovat

EUT:lta odotettu rahastojen verovapaussääntelyä koskeva ratkaisu

Euroopan Unionin tuomioistuimen (EUT) 7.4.2022 antama ratkaisu (C‑342/20)  täsmentää ulkomaisten yhtiömuotoisten sijoitusrahastojen verokohtelua Suomessa. Ratkaisussa todetaan tuloverolain (TVL) 20 a §:n olevan EU-oikeuden vastainen, sillä siinä sijoitusrahaston oikeudellinen muoto on katsottu ratkaisevaksi tekijäksi Suomesta saatujen tulojen verovapauden kannalta, vaikka ulkomainen rahasto olisi muutoin verrannollinen suomalaiseen verovapaaseen sijoitusrahastoon.

Ratkaisun kannalta olennaista on se, että suomalaiset verovapaat sijoitusrahastot ovat aina muodoltaan sopimusperusteisia, jolloin ne automaattisesti täyttävät verovapauden edellytykset Suomessa. Eri valtioiden sijoitusrahastolainsäädännöt voivat poiketa toisistaan tältä osin, ja esimerkiksi EU-alueella on vakiintuneesti käytössä myös useita muita oikeudellisia muotoja sijoitusrahastoille.

EUT:n ratkaisun myötä ei voida edellyttää, että suomalaiseen sijoitusrahastoon muutoin rinnastuva ulkomainen sijoitusrahasto, joka täyttää oman kansallisen lainsäädäntönsä verovapaille sijoitusrahastoille asettamat vaatimukset, olisi oikeudelliselta muodoltaan sopimusperusteinen tullakseen rinnastetuksi suomalaiseen verovapaaseen sijoitusrahastoon. Tällaisen muodollisen kriteerin asettaminen rinnastamisen esteeksi on kiellettyä pääomien vapaan liikkuvuuden rajoittamista.

Päätös on merkittävä, sillä se toimii perusteluna myös muiden TVL 20 a §:ssä asetettujen muodollisten soveltamisedellytysten kyseenalaistamiselle, sikäli kun niiden täyttäminen on ainoastaan suomalaisille sijoitusrahastoille ominaista.

Ulkomaisten sijoitusrahastojen kannattaa näin ollen jatkaa muun muassa tuloverotuksen ennakkoratkaisujen, lähdeveron palautusten sekä lähdeverokorttien hakemista Suomessa.  

Työsuhteen kesto voi määrittää annettavien osakkeiden määrän henkilöstöanneissa

Helsingin hallinto-oikeus linjasi 22.3.2022 antamassaan ratkaisussa onko listaamattoman osakeyhtiön suunnitteleman henkilöstöannin katsottava olevan tuloverolain 66 a §:n henkilöstön enemmistövaatimuksen mukainen, kun merkittäväksi tarjottavien osakkeiden määrä perustuu työntekijän työsuhteen kestoon.

Tuloverolain 66 a §:n mukaisessa henkilöstölle suunnatussa annissa henkilöstön enemmistövaatimuksen täyttyminen ei edellytä, että kaikkien antiin oikeutettujen työntekijöiden tulisi voida merkitä sama määrä osakkeita. Lain esitöiden mukaan olennaista on kuitenkin, että ehdot on määritelty objektiivisesti ja yhtäläisesti kaikkien antiin oikeutettujen kohdalla.

Tapauksessa henkilöstöanti oli tarkoitus suunnata ensi vaiheessa 15:lle yhtiön 21 työntekijästä siten, että yksittäiselle työntekijälle merkittäväksi tarjottavien osakkeiden enimmäismäärään vaikuttaa hänen työsuhteensa kesto yhtiössä. Hallinto-oikeus katsoi, että tällaiset ehdot oli objektiivisesti ja yhtäläisesti määritetty ja että suunnitellussa annissa näin ollen oli kysymys TVL 66 a §:n mukaisesta henkilöstöannista, josta ei muodostu työntekijälle sellaista veronalaista etua, josta yhtiön tulisi toimittaa ennakonpidätys.

Yhtiöillä voi olla liiketoiminnan luonteesta riippuen käytössään lukuisia tapoja, joilla työntekijän työpanoksen arvo yhtiölle voidaan määrittää. Koska TVL 66 a §:n sanamuoto ja esityöt ovat jokseenkin tulkinnanvaraiset, verovelvolliset ovat hakeneet Verohallinnolta lukuisia ennakkoratkaisuja henkilöstön enemmistön vaatimuksen täyttymisestä tilanteissa, joissa työntekijöille tarjotaan merkittäväksi eri määrä osakkeita.

Hallinto-oikeuden julkaistu ratkaisu tuo näin ollen toivottua varmuutta säännöksen soveltamiseen. Etenkin henkilöstöantiin osallistuvien työntekijöiden kannalta verokohtelun varmistaminen etukäteen on ensiarvoisen tärkeää. Ratkaisu ei ole tämän artikkelin julkaisuhetkellä vielä lainvoimainen.

Omistuksen ”flippaus” ulkomaille entistäkin tehokkaampaa

Itä-Suomen hallinto-oikeus on 17.3.2022 antamassaan ratkaisussa vahvistanut osakkeenomistajan hankintamenon siirtymisen järjestelyssä, jossa suomalaisen yhtiön omistus ”flipataan” Yhdysvaltoihin Suomessa toteutettavalla sulautumisella ilman sulautumisvastiketta. Vastaavat järjestelyt ovat etenkin start up -kentässä tarpeellisia muun muassa Yhdysvaltojen markkinoilta hankittavan rahoituksen varmistamiseksi sekä toiminnan laajentamiseksi. Perinteisesti tarkoitukseen sopiva Suomen verojärjestelmän mukainen osakevaihto ei Yhdysvaltoihin siirryttäessä ole verotehokas, toisin kuin esimerkiksi EU-alueella, ja siksi on jouduttu kehittämään vaihtoehtoisia rakenteita. Korkein hallinto-oikeus vahvisti tällaisen vastikkeettoman sulautumisen veroneutraaliuden viime vuonna ratkaisullaan KHO 2021:35.

Hallinto-oikeudessa käsitellyssä tapauksessa A Oy:n osakkaat ovat perustamassa Yhdysvaltoihin yhtiön Y Inc, jonka omistusrakenne on identtinen A Oy:n kanssa. Y Inc on perustamassa suomalaisen tytäryhtiön X Oy:n, jonka jälkeen A Oy sulautetaan absorptiosulautumisena X Oy:öön ilman sulautumisvastiketta. Sulautumisessa tullaan noudattamaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL) 52 a §:n ja 52 b §:n säännöksiä. Asiassa oli ratkaistavana B Oy:n tekemän valituksen johdosta, luetaanko sen omistamien A Oy:n osakkeiden hankintameno Y Inc:n osakkeiden hankintamenoon tilanteessa, jossa B Oy ei saa sulautumisvastiketta eikä myöskään omista vastaanottavan yhtiön osakkeita.

Verohallinto on ennakkoratkaisukäytännössään ajanut linjaa, jonka mukaisesti osakkeiden hankintameno menetetään täysin kuvatun kaltaisissa rakenteissa. Itä-Suomen HAO kuitenkin vahvistaa ratkaisussaan, että sulautuvan yhtiön osakkeiden hankintameno lisätään Y Inc:n osakkeiden hankintamenoon. Hallinto-oikeus totesi, että EVL:n mukaisia sulautumisia koskevan jatkuvuusperiaatteen voidaan katsoa edellyttävän, että sulautuvan yhtiön osakkeiden hankintameno ei järjestelyssä kokonaan häviä. Yritysjärjestelyjen verotusta koskeva järjestelmä ja ratkaisusta KHO 2021:35 ilmenevät oikeusohjeet muodostavat HAO:n mukaan johdonmukaisen kokonaisuuden vain, jos käsiteltävänä olevan kaltaisissa järjestelyissä sulautuvan yhtiön osakkeiden hankintameno siirtyy osaksi vastaanottavan yhtiön emoyhtiön osakkeiden hankintamenoa, sillä näiden osakkeiden omistus on ollut perusteena sulautumisvastikkeen antamatta jättämiselle.

Ratkaisu tuo toivottavasti kaivattua selkeyttä yritysjärjestelykentälle, vaikka se ei ota kantaa esimerkiksi omistusajan siirtymiseen tai sen laskentaan. Hallinto-oikeuden logiikkaa mukaillen myös omistusajan olettaisi siirtyvän, jolloin sitä voisi hyödyntää hankintameno-olettamaa käytettäessä. Hallinto-oikeuden ratkaisu ei vielä ole lainvoimainen, joten tilanne voi muuttua, jos asian käsittely jatkuu valitusten myötä. Tiimimme on avustanut asiakkaitamme myös tämän tyyppisissä järjestelyissä ja keskustelee mielellään kanssanne, mikäli aihe on yrityksellenne ajankohtainen.

Äänivallattomat osakkeet otettava huomioon, kun lasketaan9/10 omistusosuutta konserniavustusta annettaessa

Ratkaisussaan KVL 2022/7 Keskusverolautakunta katsoi, että myös äänivallattomat osakkeet, joilla ei ollut oikeutta yhtiön voitonjakoon tai muutoinkaan yhtiön varoihin esimerkiksi purkautumistilanteessa, tuli ottaa huomioon laskettaessa konserniavustuksen antamisen edellytyksenä olevaa 9/10 omistusta osakepääomasta.

KVL:n ratkaisu koski nimenomaan konserniavustuslaissa käytetyn osakepääoman käsitteen tulkintaa. Kysymys on olennainen, sillä konserniavustuslakia ei ole muutettu sen jälkeen, kun osakkeiden nimellisarvon ja osakepääoman vaatimus on poistettu osakeyhtiölaista.

Ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan A Oy tarjosi suunnatulla osakeannilla avainhenkilöidensä merkittäväksi uuden osakesarjan osakkeita, jotka oikeuttivat ainoastaan osuuteen yhtiön merkintähetken jälkeisestä arvonnoususta Osakkeisiin ei liittynyt äänioikeutta tai oikeutta muuhun varojenjakoon yhtiöstä. Tarkoituksena oli, että annin jälkeen avainhenkilöt omistavat 12–15 prosenttia ja B Oy 85–88 prosenttia A Oy:n osakkeista. Koska B Oy ei uusien osakkeiden merkinnän jälkeen enää omistanut vähintään yhdeksää kymmenesosaa A Oy:n ulkona olevista osakkeista, ei A Oy:n näin ollen katsottu olevan B Oy:n konserniavustuslain 3 §:ssä tarkoitettu tytäryhteisö eikä A Oy siten voinut antaa elinkeinotulostaan vähennyskelpoista konserniavustusta B Oy:lle. Ratkaisu ei ole artikkelin julkaisuhetkellä vielä lainvoimainen.

Kiinteistövero perustuisi jatkossa selkeämmin alueellisiin markkinahintoihin

Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelman mukaisen uudistuksen tavoitteena on ottaa kiinteistöverotuksessa nykyistä paremmin huomioon maapohjan ja rakennusten markkina-arvo. Valtiovarainministeriö lähetti ehdotuksen lausuntokierrokselle 25.3 ja lausuntoaika päättyy 20.5. Tavoitteena on, että hallituksen esitys annettaisiin eduskunnalle kevätistuntokaudella 2022.

Hanketta varten teetettyjen selvitysten mukaan rakennusten ja maapohjan verotusarvot ovat jääneet yleisesti jälkeen kustannus- ja hintakehityksestä. Verotusarvot eivät ole keskenään oikeassa suhteessa käypiin arvoihin, mistä aiheutuu epätasavertaisuutta kiinteistönomistajien kesken. Sen vuoksi tavoitteena on uudistaa vanhentuneet kiinteistöverotuksen arvostamisperusteet vastaamaan paremmin nykypäivän kustannus- ja hintatasoa sekä alueellisia hintaeroja ja siten parantaa arvostamisjärjestelmän tasapuolisuutta ja neutraaliutta.

Vaikka uudistuksen tavoitteena ei ole muuttaa kiinteistöverotuksen kokonaisverokertymää ja vaikka verotusarvojen nousua on tarkoitus kompensoida kiinteistöveroprosentteja alentamalla, on todennäköistä, että veron määrän muutos voi olla huomattavakin yksittäisille kiinteistönomistajille.

Verohallinto tehostaa ulkomaisten vakuutuskuorten valvontaa

Verohallinto on aloittanut hankkeen ulkomaisten vakuutuskuorten tarkempaa valvontaa varten. Verohallinnon Harmaan talouden selvitysyksikön selvityksen mukaan Suomelta jää vuosittain puuttumaan miljoonien verotulot, joita pitäisi maksaa ulkomaalaisten vakuutusyhtiöiden tarjoamien sijoitusten tuotoista. Valvonnan haasteena on, että Verohallinto saa tietoja ulkomaisista sijoitusvakuutuksista viiveellä sekä puutteellisena.

Verohallinnon tiedotteen mukaan jo ennen uuden valvontahankkeen aloittamista viime vuosien valvonnassa on löydetty 90 miljoonaa euroa tuloa, jota ei ollut omatoimisesti ilmoitettu verotuksessa. Vakuutuskuorista saadut tuotot ovat pääsääntöisesti pääomatuloa, joka tulee ilmoittaa verovuoden esitäytetyllä veroilmoituksella.

Vakuutuskuorten verokohtelu muuttui vuonna 2020, minkä jälkeen vakuutuksen suhteellinen tuotto on verotettu jokaisen noston yhteydessä. Vuoteen 2020 asti tulojen ja arvonnousun verotus lykkääntyi, kunnes kuoresta nostettiin varoja ulos yli sijoitetun pääoman määrän.